Meistä

Meidän ensimmäisessä numerossa, emme oikein ollaan esittäytyneet teille. Haluamme kuitenkin, että tiedätte ketkä ovat tämän lehden takana ja miksi teemme tätä. Mikä on se meidän idea, ja miten haluamme edetä tästä eteenpäin.

LaLa-Wed miksi juuri näin?

Koska lehden takana on kaksi naista joiden nimet ovat Alena La ja Anna La. Emme ole sukua toisille, vaan sattui näin hassusti, että meidän molempien sukunimet alkavat LA kirjaimista. Olemme kollegoja ja meitä yhdistä rakkaus häitä ja muita juhlia kohti.

Me lähdimme kehittämään tätä lehteä, ja meidän nettisivuja, koska haluamme tuoda mahdollisimman paljon hyödyllistä ja mielenkiintoista informaatiota hääpareille.

On olemassa paljon printtilehtiä, täällä markkinoilla on niin suomen,- kuin englanninkielisiä lehtiä. Niitä yhdistä mainosten määrä. Sillä suurin osa infoa niissä, on juuri mainoksia. Ymmärrämme kyllä, että se on yksi keino saada raha virtaamaan.

Meillä kuintenkin, on ajatus säilyttää meidän lehti ilman turhia mainoksia. Tämän takia sen on nyt online formaatissa.

Haluamme, että meidän lehti on mahdollisimman mieleenkiintoinen ja hyödyllinen.

Unelmoimme kuitenkin siitä, että jossain vaiheessa saamme lehdestä printtiversion myös. Sillä uskomme siihen. Tiedämme, että näin alkuvaiheessa se on vaikea. Juuri tämän takia, jokainen meidän lukija on meille kullan arvoinen. Haluamme myös kuulla teidän mielipiteitä ja ideoita. Mistä haluaisitte lukea lisää. Mitä haluatte nähdä.

Tällä hetkellä kehitämme myös meidän YouTube kanavan, jotta pääsisitte myös näkemään meidän haastatteluita. Pääsisitte niin sanotusti tutustumaan meidän vieraisiin livenä (online formaatissa)

Toivotamme teille oikein mukavia lukuhetkiä.

Aloitan itsestäni, nimeni on Alena La. Minun suosituin kysymys haastattelun alussa on: Voitko kertoa vähän enemmän itsestäsi, miten tulit alle, kuinka kauan olet tätä tehnyt. Niin vastaan nyt siihen. Olen toiminut alla vuodesta 2019, jolloin järjestin taitavan tiimini kanssa Kotka Love Häät kansainvälisen häätapahtuman kotikaupungissani Kotkassa. Se oli osana Kotkan rakkaus viikkoa.

Mutta matka hääalalle alkoi vuonna 2015, jolloin järjestin omat häät. Olen aina ollut The Great Gatsby fani ja 1920- luku on aina ollut lähellä mun sydäntä. Helppo on arvata minkä tyyliset häät minulla on sitten ollut. Siihen aikaan opiskelin maalariksi, ja ymmärsin, että en halua tehdä tätä työkseni. Yhtenä keväisenä aamuna, teorian tunnilla, ymmärsin, että haluan olla hääsuunnittelija. Ja ei kun tuumasta toimeen. Aloin etsimään itselleni sopiva koulutusta. Sellainen löytyi New Yorkista. Onneksi nykymaailma mahdollista se, että voi opiskella missä maassa vaan, omasta kodista poistumatta. Maksoin alkumaksun ja minusta tuli New York Institute of Art and Design opiskelija. Koulutus kesti 1,5 vuotta. Sitten alkoi matka hääsuunnittelijana. Ja eipä matka oo pitkän kestänyt. Traagiset tapahtumat vuonna 2021 pistivät minua sulkemaan yritykseni ovet. Jouduin suureksi harmikseni poistumaan myös Suomen Hääsuunnittelijat Ry:stä. Nyt viimeiset kolme vuotta olen tehnyt vain seremoniamestarin keikkoja. Tämä on kyllä antanut minulle ihan toisenlaisen vapauden. Nykyään valitsen vain niitä pareja, jotka tuntuvat oikeilta. Tämä on kuin oikean kumppanin löytämistä. Teidän täytyy sopia yhteen. Nyt minun parit ja minä sovitaan yhteen.

Täytyykö kertoa mikä on mun lempi kohta juhlasta? Tottakai täytyy. Rakastan tansseja. Morsian ja isä, sulhanen ja hänen äiti ja tietenkin hää-vallssi. Se on vaan niin sydäntä lämmittävät, kun näkee isän silmissä kyyneleet tanssina aikana. Tai kun sulhasen äitiä jännittää niin, että hän tanssin jälkeen kysyy sinulta “noh miten meni? Ja mä vastaan, että oikein ihanasti on mennyt” äidin silmät hohtavat onnea, silloin tiedän, että olen oikealla paikalla. Kerran sulhasen äiti tuli minulle ja sanoi: Kiitos sinulle, tätä kannatti odottaa 40 vuotta. Tiedättekö miltä se oikein tuntuu? Te ketkä saatte omasta työstä positiivista palautetta tiedätte varmasti.

Teenkö ainoastaan häitä tai muita juhlia. Tietysti en, olen intohimoinen kondiittori. Minusta tuntuu, että leipominen on ollut osana minua jo pienestä asti. Muistan ensimmäisen kakun jonka tein. Se on ollut mikrossa tehty suklaapuolukkakakku. Meidän uuni ei toiminut ja jouduin tekemään kakun mikron omien reseptien mukaan. Hyvä siitä on tullut. Rakastan myös stailausta. Toimin joskus valokuvaus stailajana. Meidän kuvat ovat pääset muotilehtien kanteen.

Yksi kysymys, jonka yleensä kysyn haastatteluissa, on: Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Minun tulevaisuuden suunnitelmat pyörivät nyt lähinnä tämän lehden ympärillä. Tietysti haluan, että tämä lehti kasvaa ja kehittyy. Ja saamme sen mahdollisimman monelle teistä luettavaksi myös printtinä. Olen myös nyt kehittämässä oma kakku studiota. Ja tietenkin toivottavasti jatkan myös seremoniamestarina.

Teille rakkaat hääparit, haluaisin toivottaa mahdollisimman rentoa valmistautumista juhliin. Jos on mahdollista, delegoikaa suurimman osan ammattilaisille, luottakaa heihin. Ja muistakaa, jos jotain ei mene suunnitelmien mukaan, antakaa mennä. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Tärkeinä on nauttia päivästä ja olla läsnä joka hetki.

Rakkaudella teidän Alena La.

Tässä samassa artikkelissä haluaisin esittää teille meidän lehden visuaalisesta ilmeestä ja kuvista vastaavan Anna La.

Tutustuimme Annan kanssa jo vuonna 2019, samana vuonna meillä on ollut meidän ensimmäinen yhteinen valokuvausprjekti. Siitä alkoi meidän monta vuotta kestävä yhteistyö. Joka on näiden vuosien varrella kasvanut ystävyydeksi.

Jotta Annasta kertominen tässä artikkelissä olisi helpompa, pidetään sen haastattelun muotoisena.

Alena La: Anna olet opiskellut New Yorkissa, ja samalla myös työskennelyt siellä. Kuten myös ympäri Eurooppa. Miten sinun työ poikea kun kyseessä on erilaiset maat ja kulttuurit? Onko jotakin yhteistä näissä häissä maasta riipumatta?

Anna: Jokainen hääjuhla on uniikki, mutta valokuvaajan työ on erilainen, riippuen maasta, kulttuurista, traditioista ja hääparin odotuksista. Esimerkiksi Euroopassa hääparit suosivat enemmän klassista tyyliä, kun taas Intiassa ja Lähi-Idässä hääissä on paljon rituaaleja ja ne ovat täynnä väriä ja kukkia, mitä taas vaatii enemmän dynaamista työotetta. Aasiassa taas kiinnitetään homiota yksityiskohtiin, kuten vaatteisiin koruihin ja perheperinteisii. Näistä kaikista eroavaisuuksista riipumatta kaikissa häissä on yksi yhteinen tekijä. Tunteet. Maasta ja kulttuurista riipumatta, päätekijä joka yhdistä kaikkia ihmisiä on Rakkaus. Rakkaus ja onnellisuus elämän tärkeämpänä päivänä. Juuri näitä tunteitä pyrin tallentamaan jokaisessa juhlassa.

Anna: Avaintekijä tässä, on kullttuurin ja perinteisiin tutustuminen ennen häitä. Juttelen hääparin kassa, tutustun heidän tarinaan ja heidän hääpäivään liittyviin odotuksiin. Ensin keskityn tällaisiin perinteisin hetkiin, kuten sormusten vaihtaminen, ensisuudelma ja häävalssi. Nämä ovat ns pakolliset hetket, jotka kuuluvat joikaiseen hääalbuumiin. Samalla pyrin etsimään näitä yksillöllisiä hetkiä. Nämä hetket voivat olla esimerkiksi, sulhasen katse morsianta kohti, tai perheen jäsenten väliset eleet, jotka kertovat tunteiden syvyydestä. Yritän aina välittää juuri sellaisen energian, joka on tärkeä kyseiselle parille.

Alena La: Mitä sinulle henkiökohtaisesti tärkeintä hääpäivän kuvauksessa, tallentaa päivän vai välittää kuvien kautta hääparin tunteet?

Anna: Minulle henkilökohtaisesti tunteet ovat aina etusijalla. Hääjuhla on paljon enemmän kuin erilasten tapahtumien kooste. Tämä päivä on tunnerikas alkaen jännityksestä, joka iskee ennen seremonian alkua, ja päättyen bileiden iloisuuteen. Kun vuosien jälkeen, ihmiset katselevat näitä kuvia, he haluavat myös tuntea sen kaiken mitä tunsivat juuri siinä hetkenä, eikä pelkästään katsoa näitä tapahtumia. Minun työ on välittää nämä tunteet kuvien avulla. Olen sitä mieltä, että ainoastaan tunteet tekevät näistä kuvista ikuisia. Kun kuvat ovat täynä aitoja tunteita, ne ovat paljon enemmän, kun pelkästään tallenteet päivästä.

Alena La: Kun olet tekemisissä erilaisten kulttuurien kanssa ja matkustat ympärimaailma. Oletko törmänyt sellaiseen perinteeseen joka on yllättänyt sinua tai antanut lisää inspiraatiota työhöön?

Anna: Minua on aina kiehtonut ja inspiroinut aasialaiset hääseremoniat, kiinalaiset ja japanilaiset. Ne ovat täynä symboliikka ja tunteiden syvyyttä, jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä. Esimerkiksi kiinalainen teeseremonia, kun hääpari tarjoa teetä perhen vanhimmille jäsenille, se on täynnä kunnioitusta ja kiittollisuutta.

Euroopassa on todella hennot ja tunteikkaat, hääparin valat ja häävalssit. Nämä hetket eivät ole perkästään kauniita visuaalisesti, ne ovat myös kauniita tunteellisesti, mikä teke niistä erittäin inspiroivia minnulle näin valokuvaajana.

Alena La: Kun työskentelet monikulttuuristen parien kanssa, oletko huomannut poikeavaisuuksia siinä, miten hääparit suhtautuvat valokuviin, tai mitä he odottavat näiltä kuvilta?

Anna: Tottakai. Esimerkisit eurooppaliset parit haluavat enemmän dokumentaarisia kuvia, joissa tallentunut hetki on juuri sellainen, kuin se on ollut valokuvan ottohetkenä. Taas Assiassa, halutaan enemmän portreettikuvia, kun jokainen kuva on tarkasti mietitetty ja rakennettu. Lähi-Idässä taas halutaan, että kuvat välittävät juhlan statuksen ja hääparin taloudellisen rikkauden, näissä kuvissa halutaan kiinnittää huomiota enemmän asuihin ja juhlatilan somistukseen. Nämä eroavaisuukset odotuksissa, vaativat minulta joustavuutta ja valmiutta muokkautumaan jokaiseen parin tarpeisiin, jotta he saisivat juuri sellaiset kuvat kun he odottavat.

Alena La: Häät ovat erittäin intiimitapahtuma. Miten onnistuut jäämän näkymättömäksi, mutta silti kerkeät tallentamaan kaikesta aidoimmat ja tärkeimmät hetket?

Anna: Onnistuminen tässä vaati osaamista olla osana tpahtuma, mutta silti pysyä vain sivusta seuraajana. Yirtän olla mahdollisimman näkymätön, liikkua hiljaisesti, käyttää erityisija objektiiveja, jotta pystyn tallentamaan erityisiä hetkejä kauemmalta. Minun tyyli on dokumentaarinenkuvaus, jossa minä seuraan tapahtumia ja pyrin tallentamaan spontaanisia hetkejä. Tutustun etukäteen hääpaivän aikatauluun ja tärkeisiin ihmisiin, ymmärtääkseni missä ja milloin ovat tärkeämmät tapahtumat. Tämä auttaa minua olemaan valmis tallentamaan aitoja tunteita, häiritsemättä tapahtuma.

Alena La: Haluaisin kuullaa sinun mielipidettä, pystyvätkö valokuvat välittämään aidot tunteet visulaalisen kuvan lisäksi?

Anna: Tärkeintä on tallentaa se hetki, kun ihmiset unohtavat kameran olemassa oloa, ja pystyvät näyttämään aidot tunteet. Minä aina etsin juuri sellaisia hetkiä, aitoja tunteita, kuten katse, kosketus tai hymy, jotka tapahtuvat aidosti ja spontaanisesti. Näinä hetkinä ei voi teeskennellä, ja juuri ne välittävät aidot ihmisten väliset tunteet. Näden hetkien löytämisen ja tallentamisen lisäksi tärkeä on myös luoda oikeanlainen tunnelma, jotta hääpari voi rentoutua ja olla oma itsensä. Kun pari on rentoutunut ja pystyy olla aitona, niin silloin kuvat ovat niin visuaalisesti, kuin tunteellisesti kauniita.

Alena La: Tunnelma on todellakin tärkeä, yleensä tunnelmasta vastaa seremoniamestari, sen tiedän kun itse olen seremoniamestari. Jokaisella meistä on oma työtyyli. Mutta joskus on sellaisia tilanteita, kun omasta tyylistä täytyy poiketa. Miten sinä pystyt säilyttämään oman tyylin erikulttuurisissa häissä?

Anna: Sovittelene kuvaustyylini kyseisen juhlan kultturin mukaisesti, mutta pyrin säilyttämään minun taiteellisen yksillöllisyyden. Tutustun perinteisin ja kulttuurin, ymmärtääkseni mitä on kyseiselle parille tärkeä, ja mitä täytyy tallentaa. Kuitenkin säilytän oman tyylin pääpiireteitä, kuten luonnonvalon käyttäminen, keskittyminen tunteisiin ja pieniin yksityiskohtiin. Tämä auttaa minua soveltumaan kulttuuriin kuin kulttuurin, mutta säilyttää minun yksillöllisyyden taiteilijana jokaisessa kuvassa.

Alena La: Onko sinun mielipide ja suhtautiminen rakkauteen ja ihmissuhteisiin muuttunut, sen jälkeen kun olen ollut niin monen kulttuurin häissä mukana?

Anna: Todellakin on. Kun seurasin hääpareja niin monesta maasta, ymmärsin sen että rakkaus on kaikkialla aika samanlainen. Riipumatta kulttuurieroista, kaikki ihmiset haluavat tulla ymmärretyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Joikaisessa hääjuhlassa, jossa olen ollut, rakkauden tunnustetaan eritavalla, mutta loppujen lopuksi kaikki on ilon jakaamisesta ja perheen perustamisesta. Tämä autta minua ymmärtämään paremmin ihmissuhteita ja arvosta jokaisen hetken, jonka tallennan kamerani avulla.

Alena La: Mitä mieltä olet, onko häävalokuvat, vain tallenne hääpäivästä, vai onko se jotain suurempa, jotain sellaista mitä voi välittää jotain tärkeä tietoa tuleville sukupolville?

Anna: Häävalokuvat, eivät ole pelkkiä kuvia jostain juhlasta, vaan ne ovat perintö. Ne kertovat meille rakkaustarinan, perheperinteistä ja välittävät meille tunteita jotka yhdistävät sukupolvet. Ne kertovet tuleville sukupolville, miten heidän vanhemmat tai miksi ei isovenhemmat rakastuivat ja rakastivat toisiaan. Hyvät häävalokuvat antaavat paljon enemmän, kuin pelkkä hääpaivän dokumentointi, niistä tulee perheperintö joka säilytetään vuosia tai jopa satoja vuosia.